Onko sulla joku asia, joka kiehtoo ilman konkreettista syytä? Kenties joku ihminen, joka vetää puoleensa ilman mitään logiikkaa? Onko sulla joku asia, jota pelkäät vaan jonkin takia? Miksi olen aina tykännyt Italiasta, vaikka siihen ei liity selittävää kokemusta? Miksi pelkään luonnon vettä (järvi, lampi, meri), vaikka ikinä en ole kokenut sen kautta turvattomuutta? Miksi jonkun artistin musiikki tuntuu niin ytimeen menevältä, kun en voi taas sietää jotain muuta genreä, tai yksittäistä tyyppiä?
Oletko milloin pysähtynyt miettimään em. asioita? Mä olen. Monta kertaa parin viime vuoden aikana. Pitkään meni elää ilman syvempää tiedostamista mitä mä haluan, mitä en, kuka mä sisimmältäni oikeastaan olenkaan. Elää elämää, jossa ei ollut hyvä olla. Syyttää toista omasta pahasta olosta. Huutaa ulos sitä tunnetta, josta ei saanut kiinni. Se vaan oli. Se jokin. Olotila. Pitkään. Kauan. Kauheen kauan. Liian kauan.
Elämäntilanteista riippuen eri asiat koskettaa. Istua merenrannan kalliolla tajuten oma pienuutensa, löytää siitä rauha ja jotain isompaa. Kuulla jonkun biisin sanat huomaten kyynelten virtaavan. Huomata, että sama biisi ei enää aiheuta voimakasta tunnereaktiota. Löytää itsensä kuin huumattuna veneessä laineiden liplattaessa omaa tehtäväänsä. Tai jostain muusta paikasta. Tai tilasta. Mutta siinä tunteessa. Kertovatko ne jotain itsestä? Kuinka monia tilanteita/mahdollisuuksia meille annetaan pysähtymiselle kuunnella omaa sisintä ja sieltä nousevaa tietoa? Onko se sitä jota totella, jonka takia ottaa riskejä eli alkaa tehdäkin jotain suhteessa siihen tunteeseen? Se kuuluisa gut-feeling.
Miksi en pääse irti ajatuksesta, että on avioerottava? Miksi meinaan kuolla ajatuksesta jatkaa vanhaa sydämeni työtä? Miksi voisin vain valokuvata? Pystynkö todella luopumaan ihanasta pihasta, mun pioneista? Pystynkö oikeasti luopumaan maailman mahtavimmasta autosta? Pystynkö kieltäytyä työstä, jota enää tekisin vain rahan takia? Entäs lapset??????? Jos mun sisäinen perstuntuma 'puhuu' mulle näin isolla volumella, pystynkö vain luottamaan ja uskomaan, että jotain uutta, jotain muuta on kenties mulle vielä tarkoitettu? Mutta jos ei ole mitään vielä tilalla!!!!! Ei mitään, ei ketään!!!!! Ei sitä työtä, ei autoa, ei pioneja saatika sitä ihmistä. Vain minä ja mun perse. Siis se tunne. 'Musta tuntuu', my ass.
Kauheesti kysymyksiä. Kauheesti kysymysmerkkejä. Auts.
Kun on ensimmäisen hypyn tuntemattomaan tehnyt, koska ei ole muuta vaihtoehtoa; se tunne ei vaan poistunut, se ei vaan jättänyt rauhaan, se sama paska vaan jatkoi elämistä sisuksissa. Kun on huomannut, että se loikka ei tappanutkaan. Kun on huomannut taas hengittävänsä. Kun on huomannut löytäneensä kaiken syyllisyyden, sekasorron ja epätietoisuuden keskelläkin rauhan, tietää tehneensä oikein.
Jaa, siitä intohimosta. Mitä se on? Tulen liekkien upeita värejä, kuumaa, kiehtovaa, alkukantaista draivia, vai seesteisyyttä, hiljaisuutta, tyyneyttä, jopa pysähtyneisyyttä juuri siinä hetkessä, tässä ja nyt? Mä tiedän mitä se on itselleni. Tiedätkö sinä oman määritelmäsi?
Mun voimabiisi, jonka vaikutus ei tunnu laantuvan vuosienkaan saatossa: Poets Of The Fall.n Passion Colors Everything .
This is my toothpaste moment, oh, I'll need to flash a smile
I'll be the super-absorbent-man, watch them flock to me in single file
And I'll need to do it with style, I need to keep me up to date
Swallowing the sun run another mile, it's overrated how we underrate
I dance in tune with what I fear
To do adrenaline
Completely rapt with what I hear
When passion colors everything
The songs I sing, from way out there to deep within
The face I wear behind my grin
The price I pay for my original sin
Everything, everything, everything
I have a mind for simple things, but things are not of mind to simplify
There's always some loophole technicality you buy into and pay until you die
Money doesn't bring me joy, it's more like a darling dead weight
And I seem to have lost my appetite, it's underrated how we overrate
I dance entangled with my dear
She pulls my every string
Completely trapped yet never here
When passion colors everything...
And when I'm finally brought to my senses
Parade the rain on my parade
Before I'm back to my defenses
To watch the whole thing escalate
I dance in tune with what I fear
To do adrenaline
Completely rapt with what I hear
When passion colors everything...
Oletko milloin pysähtynyt miettimään em. asioita? Mä olen. Monta kertaa parin viime vuoden aikana. Pitkään meni elää ilman syvempää tiedostamista mitä mä haluan, mitä en, kuka mä sisimmältäni oikeastaan olenkaan. Elää elämää, jossa ei ollut hyvä olla. Syyttää toista omasta pahasta olosta. Huutaa ulos sitä tunnetta, josta ei saanut kiinni. Se vaan oli. Se jokin. Olotila. Pitkään. Kauan. Kauheen kauan. Liian kauan.
Elämäntilanteista riippuen eri asiat koskettaa. Istua merenrannan kalliolla tajuten oma pienuutensa, löytää siitä rauha ja jotain isompaa. Kuulla jonkun biisin sanat huomaten kyynelten virtaavan. Huomata, että sama biisi ei enää aiheuta voimakasta tunnereaktiota. Löytää itsensä kuin huumattuna veneessä laineiden liplattaessa omaa tehtäväänsä. Tai jostain muusta paikasta. Tai tilasta. Mutta siinä tunteessa. Kertovatko ne jotain itsestä? Kuinka monia tilanteita/mahdollisuuksia meille annetaan pysähtymiselle kuunnella omaa sisintä ja sieltä nousevaa tietoa? Onko se sitä jota totella, jonka takia ottaa riskejä eli alkaa tehdäkin jotain suhteessa siihen tunteeseen? Se kuuluisa gut-feeling.
Miksi en pääse irti ajatuksesta, että on avioerottava? Miksi meinaan kuolla ajatuksesta jatkaa vanhaa sydämeni työtä? Miksi voisin vain valokuvata? Pystynkö todella luopumaan ihanasta pihasta, mun pioneista? Pystynkö oikeasti luopumaan maailman mahtavimmasta autosta? Pystynkö kieltäytyä työstä, jota enää tekisin vain rahan takia? Entäs lapset??????? Jos mun sisäinen perstuntuma 'puhuu' mulle näin isolla volumella, pystynkö vain luottamaan ja uskomaan, että jotain uutta, jotain muuta on kenties mulle vielä tarkoitettu? Mutta jos ei ole mitään vielä tilalla!!!!! Ei mitään, ei ketään!!!!! Ei sitä työtä, ei autoa, ei pioneja saatika sitä ihmistä. Vain minä ja mun perse. Siis se tunne. 'Musta tuntuu', my ass.
Kauheesti kysymyksiä. Kauheesti kysymysmerkkejä. Auts.
Kun on ensimmäisen hypyn tuntemattomaan tehnyt, koska ei ole muuta vaihtoehtoa; se tunne ei vaan poistunut, se ei vaan jättänyt rauhaan, se sama paska vaan jatkoi elämistä sisuksissa. Kun on huomannut, että se loikka ei tappanutkaan. Kun on huomannut taas hengittävänsä. Kun on huomannut löytäneensä kaiken syyllisyyden, sekasorron ja epätietoisuuden keskelläkin rauhan, tietää tehneensä oikein.
Jaa, siitä intohimosta. Mitä se on? Tulen liekkien upeita värejä, kuumaa, kiehtovaa, alkukantaista draivia, vai seesteisyyttä, hiljaisuutta, tyyneyttä, jopa pysähtyneisyyttä juuri siinä hetkessä, tässä ja nyt? Mä tiedän mitä se on itselleni. Tiedätkö sinä oman määritelmäsi?
Mun voimabiisi, jonka vaikutus ei tunnu laantuvan vuosienkaan saatossa: Poets Of The Fall.n Passion Colors Everything .
This is my toothpaste moment, oh, I'll need to flash a smile
I'll be the super-absorbent-man, watch them flock to me in single file
And I'll need to do it with style, I need to keep me up to date
Swallowing the sun run another mile, it's overrated how we underrate
I dance in tune with what I fear
To do adrenaline
Completely rapt with what I hear
When passion colors everything
The songs I sing, from way out there to deep within
The face I wear behind my grin
The price I pay for my original sin
Everything, everything, everything
I have a mind for simple things, but things are not of mind to simplify
There's always some loophole technicality you buy into and pay until you die
Money doesn't bring me joy, it's more like a darling dead weight
And I seem to have lost my appetite, it's underrated how we overrate
I dance entangled with my dear
She pulls my every string
Completely trapped yet never here
When passion colors everything...
And when I'm finally brought to my senses
Parade the rain on my parade
Before I'm back to my defenses
To watch the whole thing escalate
I dance in tune with what I fear
To do adrenaline
Completely rapt with what I hear
When passion colors everything...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti