Monokini 2.0 . What?

Suomen valokuvataiteen museossa valokuvanäyttely monokini2.0, johon menin sattumalta. Jos uskoo sattumiin instead of johdatus... Mitä teokset minussa herätti? Aika paljon. Tässä kopio, jonka kirjoitin heidän facesivuille:

'Kävin tänään näyttelyssänne. Kylmät väreet meni pitkin kroppaa ja kyynel nousi silmiin, mutta siinä ei ollut tietoakaan negasta tms, vaan koin jotain ytimeen menevää kauneutta ja ihanuutta ja naiseuden kunnioittamista jajaja jotain käsittämätöntä ylpeyttä teitä kohtaan, naiseutta kohtaan, ihmisyyttä kohtaan. Kiitos!'

Näyttelyn kuvat: niissä on jotain elämää suurempaa. Ja silti, vain ja ainoastaan elämää. Kuva kopioitu tekijöiden sivuilta.

  
God, I love photos!

Valokuvan merkitys

Olen miettinyt paljon valokuvan merkitystä. Tekniikka ja kuvanmuokkaustaito on monella harrastelijalla jo niin hanskassa, ammattilaisista puhumattakaan, että miten sitä itse saa äänensä kuuluviin ollenkaan. Riittääkö pelkkä visio? Riittääkö pelkkä tunne? Riittääkö pelkkä halu kuvata? Riittääkö tarve jakaa oma näkemys kohteelle? 

Menin tässä yksi päivä verkkokauppa.comiin Ruoholahteen kamera-asioissa. Ajoin Espoosta Lauttasaaren läpi. Ihmettelin miksi ajan Kaapelin kautta. Okei, kuulostellaan. Onkohan tuolla joku fotonäyttely? No hiddo, Suomen valokuvataiteen museo . Siellä kolme eri näyttelyä. Mitähän mun pitää täältä nyt hoksata tms? Ei mene montaa kuvaa, kun sen tajuan. Olen miettinyt valokuvaa suhteessa kohteen terävyys, kuvan syväterävyys. Siis todellakin miettinyt sitä tekniikkaa, kokenut osaamattomuutta, riittämättömyyttä... Ja nyt sen oivalsin: teknilliset täydellisyydet, muokkausten ammattimaisuudet, ne ei todellakaan ole ainoa tie valokuvan puhuttelevuuteen, kosketuspintaan: se tulee ihan jostain muusta. Amen. Ja kiitos! 

It's all about memories -

- and catching the moment.

  I rest my case. And keep on shooting. Simply because I love it!